tiistai 23. elokuuta 2011

Morsiustytön mekko

Nyt se on sitten valmis! Nimittäin minulta muutama viikko sitten syyshäihin tilattu morsiustytön mekko. Morsiammen toiveet mekon suhteen olivat: kokonaan valkoinen ja hyvin yksinkertainen. Morsiustyttösen toiveena taas oli iso helma. Nämä mielessäni lähdin mekkoa toteuttamaan ja tällainen siitä tuli:




En halunnut mekon vyötärölle rypytystä, minkä takia en oikein löytänyt mekkoon mieleistäni kaavaa. Yhdistelin kaavoja kahdesta eri Ottobre lehdestä ja kavensin helmaa hieman. Halusin vyötärön kohdalle jonkin yksityiskohdan ja koska värit oli kielletty, eivät mitkään satiinanauharatkaisut tuntuneet sopivilta. Päädyin polvekenauhaan, jonka kanssa tein tuttavuutta jo hetki sitten. Tällä kertaa nauhan laitto ei tuottanut enää suuremmin vaikeuksiakaan.



Mikäli muistan oikein, olen ommellut elämässäni yhden piilovetoketjun ennen tämän mekon vetoketjua. Tuolloin kyseessä oli oma ylioppilasmekkoni, jonka ompelusta on vierähtänyt 13 vuotta. Muistan lukeneeni, että piilovetoketjun ompeluunkin on oma jalkansa, mutta ryhdyin hommaan kuitenkin ihan tavallisella vetoketjujalalla. No, vetoketjujalalla ompelun jälkeen vetoketju näytti mekossa kuin miltä tahansa tavalliselta vetoketjulta. Tartuin ihan perus paininjalkaan ja ompelin vetoketjun uudelleen lähempää itse ketjua. Ihan hyvin onnistui toisella ompelulla. Mutta mites te kokeneemmat ompelijat? Onko piilovetoketjujalka tarpeellinen vai miten te nuo ketjut ompelette?



Lapsen toiveen mukainen iso helma vaati tietenkin tyllialushametta. Toiveena oli, että alushame olisi osa mekkoa, ei irtonainen tyllihame. En löytänyt kaavaa tuollaiseen, mutta päätin kokeilla toteuttaa sen ihan maalaisjärjellä. Ompelin miehustan vuorin jatkeeksi palan trikoota johon rypytin huntutylliä kolmeen kerrokseen. Ulommainen kerros on pisin ja sisin lyhin. Ulommaisen tyllikerroksen helmaan kanttasin satiinikanttinauhaa siltä varalta, että alushame vilahtaa häähumun tiimellyksessä.






Mekon teko oli jälleen hirvittävän kiva ja mielenkiintoinen projekti ja on lähestulkoon harmi luopua tästä ihanuudesta. Toivottavasti saan mekosta myös sovituskuvia jossain vaiheessa, sillä niissähän tällainen vasta oikeasti pääsisi oikeuksiinsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa aina!