Ihana mekkomaailma

Ostin joskus aikaisin keväällä Hanhelistä ihanaa tyttömäistä puuvillakangasta 30 cm palan. Ostaessani ajattelin kankaasta ehkä valmistuvan hatun, mutta kun esittelin kangasta erään tyttösen äidille, hän toivoi kankaasta mielummin jotain missä levonta kuviota ei jouduta leikkaamaan niin moneen pieneen palaseen kuin se hatussa olisi leikattu. Päätin valmiista kangaspalasta mekon. Kangaspala oli kooltaan vain 30 cm x 114 cm, joten mekon valmistaminen siitä osoittautui mielekkääksi haasteeksi. Kankaaseen oli yhdistettävä toistakin kangasta, mutta kaikkien sattumusten jälkeen mekosta tuli täydellinen, vaikka itse sanonkin.

Kaavan muokkasin Ottobren 3/2011 Tropical-liivimekon kaavasta, koko on 86. Asettelin kaavoja kangaspalalle pitkään ja hartaasti, mutta jouduin toteamaan, että miehustan takakappale oli tehtävä toisesta kankaasta. Päädyin eurokankaan pilkkupopliiniin, josta tein mekkoon myös tuplahelman. Ottobren kaavan mittaisena mekko vaikutti mielestäni kovin lyhyeltä, ja siksi päädyinkin tuohon tuplahelmaratkaisuun. Tuplaosa on siis pidentämässä mekon alkuperäistä mittaa.

Tämänkin työn kohdalla halusin taas kokeilla kaikkea mahdollista, joten päätin yhdistää mekkoon myös kahta eriväristä polvekenauhaa. Korotetun vyötärön ympärille ompelin saumaan pinkin polvekenauhan ja kaula-aukko sekä kädentiet oli tarkoitus huolitella vaaleanturkoosilla polvekenauhalla. No, metrin pätkä turkoosia nauhaa ei sitten riittänytkään, mutta onneksi pinkkiä jäi juuri sen verran yli, että sain huoliteltua kaula-aukon etupuolen pinkillä nauhalla. Onnistunut vahinko mielestäni. Mutta huh, johan oli homma tuon polvekenauhan kanssa. Koskaan ennen en sellaista ollut ommellut, ja ottihan se näin ensikertalaiselle lujille. Ompelin polvekenauhan ensin kiinni ompelukoneella saumanvaraan, minkä jälkeen saumuroin sauman. Polvekenauha oli kuitenkin niin liukasta, että se liukui nuppineuloista huolimatta milloin mihinkin suuntaan, ja jouduin purkamaan työtä nauhaa ommellessani ihan alituiseen. Ihan suoraan nauha ei lopultakaan mennyt, mutta ihan siedettävä lopputuloksesta kaiken jälkeen tuli. Onko kenelläkään mitään vinkkejä tuon polvekenauhan kanssa?

Olkapäille kiinnitin tuplanepparit säädettävyyden vuoksi ja näkymään jääneiden nepparien päälle ompelin vielä kukkanapit. Kaikessa sekamelskassaan mekosta tuli mielestäni valtavan suloinen ja onnistunut, kaiken sen purkemisen jälkeen oli innoissani.

Nyt blogissa on päästy reaaliaikaan ja kaikki kesän aikana tekemäni on nyt täällä. Seuraava suurempi projektini on morsiustytön mekko, mikä jo jännittää itseäni kovasti. Aivan innoissani olin tällaisesta tilauksesta ja nähtäväksi jää kuinka monta kertaa jouduin purkamaan ja korjaamaan ennenkuin mekko on kunnossa. Mahtavaa kun pääsee tekemään näitä mekkojakin, vaikka itsellä poika onkin.