Pipoja, pipoja

Pyynnöstä on jälleen valmistunut muutama syyspipo. Samalla kaavalla mennään kuin aiemminkin, eli fleecevuori ja tuulenpitävät korvalliset.

Sammakkopipon tein kruunun malliin ja kaverikseen se sai käännettävän trikoohuivin.

Sammakkopipo tuli toteutettua myös peruspipomallina ja eräs vajaa yksivuotias sai lohikäärmepipon ruskean ja pinkin väreissä.

Fleecet on Kangastukusta ja Eurokankaasta, trikoot Onnilaiselta ja Sampsukalta. Aplikoinnit on toteutettu veloureilla ja joustofroteella, vaaleanpunainen liekki lohikäärmeen suusta on fleeceä.

 

Tällä kertaa muistin laittaa jopa pesulaput kokoineen.

Pipot kaksosille

Sain mieluisan tehtävän ilahduttaa eräitä 1-vuotiaita kaksosia syyshatuilla. Tytölle tein muunnellun mallisen neliöpipon leppisaplikoinnilla ja pojalle helikopteripipon pilvivelourista.

Molemmat hatun on jälleen vuoritettu fleecellä ja korvien kohdalla on windstopperia. Molemmissa pipoissa on tällä kertaa myös nauhat. Fleece on Kangastukusta ja leppistrikoo Ikasyriltä. Pilvivelourin ostopaikkaa en enää muista.

Molemmissa pipoissa on takasaumassa heijastinnauhat.

Ja kukas se taas pääsikään sovittelemaan toisten päähineitä..

Tunnustus

 

Sain Pompannappi-blogin Hannalta tällaisen pokaalin. Ihanaa, ensimmäinen saamani tunnustus. Suuri kiitos Hannalle!

Tunnustukseen kuuluu haaste esittää itsestään kymmenen uutta asiaa. Tässä ne:
1. Minulla on kotona niin paljon kankaita, että mies vihjailee kangaskaupan perustamisesta.
2. Olen harrastanut balettia 9 vuotta ja aloittanut harrastuksen aikuisena.
3. Rakastan kahvia!
4. Haluaisin pyörittää pientä bisnestä lapsille ompeluun liittyen.
5. Meillä on koti suurinpiirtein aina kuin pommin jäljiltä, mutta kaappieni sisältö on aina tiptop.
6. Ajoin eilen autoa ensimmäisen kerran yli kahteen vuoteen.
7. Syön liikaa suklaata.
8. Poikani oppi juuri kävelemään, mutta ei sano vielä sanaakaan.
9. Pidän vuodenajoista.
10. Rakastan lunta!


Annan pystin eteenpäin seuraaviin vastikään löytämiini kivoihin blogeihin:

Mureke

Kangaskaapin kätköistä

Pikkupiltti

Kauluri

Minulta toivottiin kauluria pikkupojalle. Kauluri oli tulossa talveksi ja syksyn kylmille ilmoille, joten päämateriaaliksi valitsin fleecen.

Vauhti päällä kauluri kaulassa.

Kaulurin alaosasta tein U-mallisen aika lyhyin "sakaroin" ja kaulanympärillä oleva osa on suorakaide, jonka päälystin kuviotrikoolla hieman kivampaa ulkonäköä ajatellen. Kiinnitystä varten suorakaiteen päissä on palat tarranauhaa. Toinen tarranauha on pidempi, jotta kaulurissa on säätövaraa käyttäjän kasvaessa. Fleece on Eurokankaasta ja lohikäärmetrikoo Sampsukalta.

Syyspipoja jälleen

Erään yksivuotiaan äiti toivoi pojalleen siilipipoa vihreän ja ruskean sävyissä ja lohikäärmeharjalla. Tässä pipossa lohikäärmeharja sai kuvastaa siilin piikkejä, ja muotoilinkin ne vähän taaksepäin kaartuviksi. Jospa näin olisivat vähän enemmän siilimäiset.

Päälikankaana on fleece (Kangastukusta) ja vuorina trikoo (Marimekolta). Korvien kohdalla on jälleen windstopperia. Pipoon toivottiin tällä kertaa myös nauhoja.

Siiliaplikaation päätin tehdä edestä päin. Näin nuo päälaen piikit osuvat enemmän kohdalleen aplikoituun siiliin nähden. Ja oma poika pääsi jälleen malliksi.

Toinen yksivuotias sai syksyä varten pingviinipipon. Päälikankaana velour (Jofotexilta) ja vuorina fleece (kangastukusta), korvien kohdalla jälleen windstopperia. Tässä, kuten muissakin tekemissäni syyspipoissa on pätkä heijastinnauhaa takasaumassa.

Poika pääsi taas malliksi, vaikka pipo on hänelle pieni.

Omalle pojalle kokeilin tehdä pipon kantatulla reunalla. Ajatus oli, että se vetäisi pipoa vähän suppuun eikä nauhoja tarvittaisi. Puolessa välissä kanttausta näytti vielä hyvältä, mutta lopulta kantti ei kyllä vedä pipoa yhtään mihinkään. Pakko oli sitten nauhat lisätä, jottei väärän värinen vuorifleece vilkkuisi. Ihan kivan näköinen siitä kuitenkin tuli noinkin. Resorikokeilut jatkuvat kuitenkin myöhemmin. Autofrotee on tietenkin Metsolasta.

 

Vedenpitävä takki

Ystävän kanssa törmättiin Eurokankaassa aivan ihanaan pul-kankaaseen, ja ystävä toivoikin siitä heti tyttärelleen sadetakkia. En nähnyt syytä, miksei pul-kankaasta voisi tehdä vaatettakin, joten ei muuta kuin tekemään. Takin tein anorakin kaavalla, muokaten sitä hurjasti. Vuoritin takin keltaisella reikäkankaalla, ja saumat liimasin liimanauhalla. Vain sivusaumat jätin liimaamatta, ajattelin, ettei sade sitä kautta sisään pääse, eikä takkia kuulemma ollut suunniteltu käytettävän lätökössä makaamiseen.

Vetoketjun ympärille tein kaikki asiaan kuuluvat lirpakkeet, ja ompelujärjestystä jouduinkin miettimään monessa paikassa. Kaikki ei varmaan mennyt ihan oppikirjojen mukaan, mutta lopputulos on kuitenkin siisti, myös sisäpuolelta.

Löysin kirppikseltä ihania takkiin sopivia pinkkejä neppareita halvalla, mutta laittaessani sitten huomasin, että on Prymin neppareiden laatu tainnut parantua vuosien kuluessa. Osa neppareista oli niin tiukkoja, ettei niitä saanut auki ilman apuvälineitä. Lopulta vain neppareiden pääliosat ovat vanhoja neppareita, toinen puoli nepparia on ihan uusia. Eli eipä taaskaan saanut halvalla hyvää. Onneksi sentään nuo vanhat ja uudet sopivat nyt keskenään toisiinsa ja toimivat moitteettomasti.

Oma poika toimii mallina, takin oikea omistaja on pienikokoisempi.

Pehmeässä pul-takissa on hyvä leikkiä.

Toivottavasti pul toimii takkikankaana hyvin. Kokemuksia odotan mielenkiinnolla. Ainakin materiaali on ihanan pehmeää verrattuna moniin ulkoiluvaatekankaisiin. Tietenkään pul:in hankauksen kesto ei ole huippuluokkaa, joten housuja en varmaankaan siitä lähtisi edes kokeilemaan.

Takki sai parikseen velourpipon fleecevuorella ja windstopper-korvallisilla. Aplikointiin otin mallia takkikankaan turkoosista kukkasesta.

Tilkkupeitto

Olin ystäväni kanssa päiväpeittokaupoilla, ja haussa oli tilkkupeitto ystävän tyttären sänkyyn. Kuinkas ollakaan, löysimme itsemme kangaskaupasta ja pääsin toteuttamaan jälleen itselleni uudenlaista ompeluprojektia.

En ollut koskaan aiemmin kokeillut tilkkutöitä, enkä ennen tätä projektia kummemmin edes pitänyt tilkkupeitoista. Peiton tekeminen oli kuitenkin niin kiva ja mielenkiintoinen projekti, ja kun lopputuloskin vielä miellytti omaakin silmää, että aloin heti suunnitella mahdollisia tilkkutyökohteita omaankin kotiin.

Peiton yleisilmeestä toivottiin pinkkiä/vaaleanpunaista, mutta pelkkään pinkkiin väriskaalaan ei kuitenkaan haluttu tyytyä. Peiton tilkkupohjassa on isojakin muun värisiä alueita, joten viimeistelin vaaleanpunaisen yleisilmeen pinkein reunakanttauksin ja koristenauhoin.

Kokonaisuudessaan peiton tekemiseen meni yllättävän paljon aikaa, ja reunakanttausten tekemiseen erityisesti. Siihen pitää kokeilla toisenlaista lähestymistapaa ensi kerralla. Kaikkineen tämän työn jäljiltä olen kuitenkin aivan myyty tilkkujen maailmasta. Tässä käytin lähes yksinomaan tätä peittoa varten ostettuja kankaita, mutta sormet jo syyhyävät tekemään palapelia jämätilkuista. Ensin vain pitäisi tehdä niin paljon puuvillatöitä, että syntyisi tarpeeksi tilkkuja.