Morsiustytön mekko

Nyt se on sitten valmis! Nimittäin minulta muutama viikko sitten syyshäihin tilattu morsiustytön mekko. Morsiammen toiveet mekon suhteen olivat: kokonaan valkoinen ja hyvin yksinkertainen. Morsiustyttösen toiveena taas oli iso helma. Nämä mielessäni lähdin mekkoa toteuttamaan ja tällainen siitä tuli:

En halunnut mekon vyötärölle rypytystä, minkä takia en oikein löytänyt mekkoon mieleistäni kaavaa. Yhdistelin kaavoja kahdesta eri Ottobre lehdestä ja kavensin helmaa hieman. Halusin vyötärön kohdalle jonkin yksityiskohdan ja koska värit oli kielletty, eivät mitkään satiinanauharatkaisut tuntuneet sopivilta. Päädyin polvekenauhaan, jonka kanssa tein tuttavuutta jo hetki sitten. Tällä kertaa nauhan laitto ei tuottanut enää suuremmin vaikeuksiakaan.

Mikäli muistan oikein, olen ommellut elämässäni yhden piilovetoketjun ennen tämän mekon vetoketjua. Tuolloin kyseessä oli oma ylioppilasmekkoni, jonka ompelusta on vierähtänyt 13 vuotta. Muistan lukeneeni, että piilovetoketjun ompeluunkin on oma jalkansa, mutta ryhdyin hommaan kuitenkin ihan tavallisella vetoketjujalalla. No, vetoketjujalalla ompelun jälkeen vetoketju näytti mekossa kuin miltä tahansa tavalliselta vetoketjulta. Tartuin ihan perus paininjalkaan ja ompelin vetoketjun uudelleen lähempää itse ketjua. Ihan hyvin onnistui toisella ompelulla. Mutta mites te kokeneemmat ompelijat? Onko piilovetoketjujalka tarpeellinen vai miten te nuo ketjut ompelette?

.

Lapsen toiveen mukainen iso helma vaati tietenkin tyllialushametta. Toiveena oli, että alushame olisi osa mekkoa, ei irtonainen tyllihame. En löytänyt kaavaa tuollaiseen, mutta päätin kokeilla toteuttaa sen ihan maalaisjärjellä. Ompelin miehustan vuorin jatkeeksi palan trikoota johon rypytin huntutylliä kolmeen kerrokseen. Ulommainen kerros on pisin ja sisin lyhin. Ulommaisen tyllikerroksen helmaan kanttasin satiinikanttinauhaa siltä varalta, että alushame vilahtaa häähumun tiimellyksessä.

Mekon teko oli jälleen hirvittävän kiva ja mielenkiintoinen projekti ja on lähestulkoon harmi luopua tästä ihanuudesta. Toivottavasti saan mekosta myös sovituskuvia jossain vaiheessa, sillä niissähän tällainen vasta oikeasti pääsisi oikeuksiinsa.

Kangaskori

Ostin jokin aika sitten kaupasta pyöreäpohjaisen kangaskorin, jota olen käyttänyt leipäkorina ja siitä inspiroituneena olen miettinyt vastaavan toteuttamista itse. Kun vielä törmäsin tähän ohjeeseen Elämää Kurjenpolvessa blogissa, en voinut enää olla kokeilematta.

Heti alkajaisiksi piti kokeilla miten onnistuu tällaisen kangaskorin teko neliöpohjaisena, ja onnistuihan se. Tein keskenään identtisen kokoiset korit neliön mallisesta pohjapalasta ja suorakaiteen muotoisesta reunapalasta, sovittelin korit sisäkkäin ja tikkasin reunan. Tämä kori ei ole kovin iso, pohjaneliön sivu 17 cm, mutta uskoisin toimivan yhtä hyvin isompanakin.

Tein sisä- ja ulkopuolen eri kankaista ideana saada aikaiseksi kääntökori. Selvästi tämä nyt kuitenkin asettuu kauniimmin noin mustavalkoinen puoli ulospäin, mutta käytettävissä on toisinkin päin. Vähän sisäosa pussittaa pilkkupuoli ylöspäin, mikä nyt ei tällaisessa korissa toisaalta juuri haittaa. Kankaat ovat Marimekon markiisia, joten mitään tukikankaita en käyttänyt.

Viime päivinä on valmistunut myös yksi pipo pikkupojalle ja huivit siskoksille, joten laitanpa niistäkin kuvat.

Näissä kankaat Tiritomista, Hannan kankaasta, Sampsukasta ja Fabriinasta.

Jaska Jokusen paita

Ystäväni toivoi tyttärelleen Jaska Jokusen paitaa, koska tyttärensä muistuttaa ihan kyseistä hahmoa ja rutistaa pehmolelujaankin kuin Jokunen Ressua. Hauska idea mielestäni ja lähdinkin projektiin erittäin mielelläni.

Pohdin pitkään miten saan sahalaitakuvion helpoiten toteutettua, mutta tehdessäni sitten tajusin, että pohtimisen olisi voinut jättää sikseen ja tehdä vain enempiä ajattelematta. Minulla on kaksipuoleista paperissa kiinni olevaa liimakangasta, mutta mietin vain, että se ei jousta eikä sitä voisi käyttää. Muita epäkäytännöllisempiä liimakankaita ostettuani tajusin, että jo olemassa olleestahan jää silityksen jälkeen jäljelle vain liima, joka siis joustaa. Tämän ongelman lisäksi pohdin kuvion ompelua kankaaseen ja taas sitä joustavuutta. Vaihdoin jo kaksoisneulan koneeseen kunnes tajusin, että joustaahan se tavallinen ommelkin kun se noin sahalaitaan ommellaan. Onneksi en ehtinyt ryhtyä mihinkään tyhmyyksiin ennen ahaa-elämyksiäni.

Tein kaula-aukosta hieman v-mallisen, kuten Jaskallakin ja kaulukset taiteilin rennosti lähes olkapäiden tasalle, kuten Jokusenkin paidassa.

Tällainen minulle vähän uudenlainen projekti oli hirmu kiva toteuttaa ja tykästyin noihin kauluksiin niin, että mietin niiden lisäämistä johonkin oman pojan peruspaitaankin. Toivottavasti kestävät pesua hyvin eivätkä ala sojottelemaan ties mihin suuntiin.

Ihana mekkomaailma

Ostin joskus aikaisin keväällä Hanhelistä ihanaa tyttömäistä puuvillakangasta 30 cm palan. Ostaessani ajattelin kankaasta ehkä valmistuvan hatun, mutta kun esittelin kangasta erään tyttösen äidille, hän toivoi kankaasta mielummin jotain missä levonta kuviota ei jouduta leikkaamaan niin moneen pieneen palaseen kuin se hatussa olisi leikattu. Päätin valmiista kangaspalasta mekon. Kangaspala oli kooltaan vain 30 cm x 114 cm, joten mekon valmistaminen siitä osoittautui mielekkääksi haasteeksi. Kankaaseen oli yhdistettävä toistakin kangasta, mutta kaikkien sattumusten jälkeen mekosta tuli täydellinen, vaikka itse sanonkin.

Kaavan muokkasin Ottobren 3/2011 Tropical-liivimekon kaavasta, koko on 86. Asettelin kaavoja kangaspalalle pitkään ja hartaasti, mutta jouduin toteamaan, että miehustan takakappale oli tehtävä toisesta kankaasta. Päädyin eurokankaan pilkkupopliiniin, josta tein mekkoon myös tuplahelman. Ottobren kaavan mittaisena mekko vaikutti mielestäni kovin lyhyeltä, ja siksi päädyinkin tuohon tuplahelmaratkaisuun. Tuplaosa on siis pidentämässä mekon alkuperäistä mittaa.

Tämänkin työn kohdalla halusin taas kokeilla kaikkea mahdollista, joten päätin yhdistää mekkoon myös kahta eriväristä polvekenauhaa. Korotetun vyötärön ympärille ompelin saumaan pinkin polvekenauhan ja kaula-aukko sekä kädentiet oli tarkoitus huolitella vaaleanturkoosilla polvekenauhalla. No, metrin pätkä turkoosia nauhaa ei sitten riittänytkään, mutta onneksi pinkkiä jäi juuri sen verran yli, että sain huoliteltua kaula-aukon etupuolen pinkillä nauhalla. Onnistunut vahinko mielestäni. Mutta huh, johan oli homma tuon polvekenauhan kanssa. Koskaan ennen en sellaista ollut ommellut, ja ottihan se näin ensikertalaiselle lujille. Ompelin polvekenauhan ensin kiinni ompelukoneella saumanvaraan, minkä jälkeen saumuroin sauman. Polvekenauha oli kuitenkin niin liukasta, että se liukui nuppineuloista huolimatta milloin mihinkin suuntaan, ja jouduin purkamaan työtä nauhaa ommellessani ihan alituiseen. Ihan suoraan nauha ei lopultakaan mennyt, mutta ihan siedettävä lopputuloksesta kaiken jälkeen tuli. Onko kenelläkään mitään vinkkejä tuon polvekenauhan kanssa?

Olkapäille kiinnitin tuplanepparit säädettävyyden vuoksi ja näkymään jääneiden nepparien päälle ompelin vielä kukkanapit. Kaikessa sekamelskassaan mekosta tuli mielestäni valtavan suloinen ja onnistunut, kaiken sen purkemisen jälkeen oli innoissani.

Nyt blogissa on päästy reaaliaikaan ja kaikki kesän aikana tekemäni on nyt täällä. Seuraava suurempi projektini on morsiustytön mekko, mikä jo jännittää itseäni kovasti. Aivan innoissani olin tällaisesta tilauksesta ja nähtäväksi jää kuinka monta kertaa jouduin purkamaan ja korjaamaan ennenkuin mekko on kunnossa. Mahtavaa kun pääsee tekemään näitä mekkojakin, vaikka itsellä poika onkin.

Lippikset sisaruksille

Kävimme poikani kanssa kyläilemässä parin tyttösen luona, ja hehän ihastuivat poikani jääkarhulippikseen. Sisarukset halusivat keskenään samanlaiset hatut ja kuositoivekin tuli kuin apteekin hyllyltä: vaaleanpunainen ja liiloja kukkasia.

En viitsinyt tehdä hatuista ihan prikulleen samanlaisia, joten toiseen aplikoin kukat riviin ja toiseen ryhmäksi. Niskaan hattuihin tuli jälleen kuminauhat kujaan ja lieristä tein hieman leveämmän ja tyttömäisemmän kuin aiemmin tekemissäni lippiksissä. Markiisikangas on Marimekon ja pilkkupopliini Eurokankaasta.

Isoja ja pieniä pipoja

Tilaustöinä tein kaksipuoleisen huivin sekä pipoja aplikoinneilla ja ilman, neliöna ja perusmallina, nauhoilla ja ilman.

 

Nauhallisiin pipoihin ompelin nauhat parin sentin päähän reunasta, jotta pipoa voi käyttää myös käännettynä. Nauhalliseen pipoon kun ei oikein voi jättää ylimääräistä tilaa päälaelle, mikäli ylimääräistä tilaa sattuu pipossa olemaan.

Sain tilauksen myös aikuisen pipolle, ja tässä ensimmäinen tekemäni aikuisen pipo yhdessä vastasyntyneelle menneen neliöpipon kanssa.

Kankaat Onnilaiselta, Lasten Metsolasta, Hanhelistä ja raitatrikoot Marimekolta.