Tästä se lähtee

Pitkin alkuvuotta harmittelin ystävilleni miten tylsää oli, ettei haalarihousuja juurikaan tehdä kokoa 86-92 suurempina. Oma 9-kuiseni kun jo käytti Tutan velourhaalareiden suurinta kokoa ja mielessäni oli visio miten haluaisin pojalleni noita haalereita myös silloin kuin hän on kävelyikäinen. Tämä ajatus päässäni eksyin sitten ompelublogeihin ja tajusin, että minähän voin itse ommella juuri sen kokoisia haalareita kuin haluan. Päätin yrittää heti ensi tilassa.

Ensimmäinen ompelutyöni verhojen käänteiden lisäksi sitten teinivuosien oli kuin olikin velourhaalarit, jotka ompelin toukokuussa reilu kaksi kuukautta sitten. Kahden kuukauden sisään olen ommellut sittemmin monta muutakin juttua, ja koko kahden kuukauden ajan olen myös haaveillut tämän blogin aloittamisesta. Nyt kun vihdoin aloitan, täytän ensimmäiset kirjoitukseni kuukauden parin takaisilla tekeleilläni.

Mutta nyt siis itse asiaan ja niihin haalreihin. Löysin kaapistani käyttämättä jääneet kotihousut ja päätin käyttää ne haalariharjoituksiini. Tietenkin eksyin myös nettikauppojen valloittavaan kangasvalikoimaan ja tilasin yhtä sun toista. Kaavaa metsästin muutaman päivän, mutta kirjastosta onneksi löytyi Ottobre 9/2006 ja sieltä kuuluisa mustikkahaalari. Pidensin koon 92 niska-haaramittaa muutaman sentin ja lyhensin lahkeita useamman sentin. Aplikointiharjoituksena toteutin norsun haalarin etumukseen. Norsukangas ja resorit ovat Sampsukasta.

Haalarit onnistuivat yllättävän hyvin (mikäli ei mietitä sitä että purin lähes jokaisen sauman ainakin kerran) ja innostuin kokeilemaan vielä pipoa ystävän pikkuneidille. Kukkakoristeesta tuli hieman suunnitelmiani moderninpi, mutta oikeastaan se taitaa olla kivamman näköinen noin.

Ekoista ompeluista jäi kaikenkaikkiaan hyvä mieli. Ainoa juttu mikä jäi vähän hampaankoloon oli nuo haalarin kanttaukset. Tein ne Ottobren ohjeella ommellen ensin saumurilla kankaan oikealle puolelle, minkä jälkeen käänsin yksinkertaisena nurjalle ja ompelin kaksoisneulalla (ekaa kertaa elämässäni) oikealta puolelta. Ongelmana tässä oli, että kanttaus ja velour tulivat oikeastaan samaan tasoon eikä kanttaus näytä olevan kankaan päällä kuten vaikka kaupan vaatteissa. Ruttunutun huomasin tekevän homman toisin päin. Mahtaisiko se ratkaista asian?